-----------

Mökki oli perheellemme erittäin tärkeä monen vuosikymmenen ajan. Äitini isä osti sen vuonna 1979 ja vietin siellä käytännössä kaikki lapsuuteni/nuoruuteni kesät. Käytännössä kasvoin järvessä :)

Isovanhempieni ikäännyttyä peri äitini miehensä kanssa Mökin. Hoitivat sitä yli kuusikymppisiksi asti, sitten se jouduttiin myymään. Näen edelleen painajaisia, joissa olen "viimeistä kertaa" Mökillä uusien omistajien ollessa poissa. Olemme viettäneet aikaa siellä, kunnes äkkiä järvelle katsoessani tajuan, että meillä ei olisi mitään oikeutta olla siellä enää, olemme olleet luvatta viikonlopun ja kohta uudet omistajat tulevat paikalle ja huomaavat sen. Iskee hirveä paniikki ja myös epätoivo siitä, etten "enää KOSKAAN" pääse sinne takaisin. Joissain painajaisissa olemme olleet tavallaan uusien omistajien luvalla siellä "vielä kerran"; silloin unesta puuttuu paniikintunne, ja jäljellä on vain pelkkä suunnaton ahdistus ja itku.

Iskä kasvoi stadissa, merimaisemien äärellä. Kävi Merisotakoulun palvellen koululaiva Matti Kurjella. Hänelle vesi, etenkin meri, oli tärkeä elementti, kuten myös minulle myöhemmin järvimaisema. Iskän tuhkat sirottelimme hänen toiveestaan syyskuussa 2011 Suomenlahteen, lähelle Suomenlinnaa, jossa kävimme muutaman kerran hänen kanssaan tutustumassa mm. sukellusvene Vesikkoon.

Hyvää isänpäivää iskälle sinne jonnekin :)