"+22 c

MIKA SALO NIITTYKUMMUSSA!

Herättiin 7.30., jee... Annella oli pää kipee mut meni ohi. Puettiin + kunnostauduttiin, sit äiti tuli, tosin n. 20 min. myöhässä ku oli eksyny...

Sekoiltiin ihan älyttömästi ku eihän me sinne osattu... Vihdoin kuitenkin löydettiin perille. Oli aika kohtuullisen paljon ihmisiä!

Salo oli PIENI! mä meinasin rusentua sen ihmisjoukon keskelle, Anne sai kuvattua ja otti nimmarit sellasille korteille! Kuvattiin sitä monest eri paikasta ja ku se lähti, seurattiin sitä... Tulosruudussakin oli kuvia sieltä, sain nauhalle.

Ku tultiin takas, syötiin McDonalds Kaivoksela. Äidin kans oltiin kotona n. 14.00. tai jotain. Menin makoilee 1 1/2 h:x, sit kävin siivoomassa. Tallin etukynnyksellä oli 4 ihanaa pikkuruista hiirenpoikasta! Ne oli ihan sokeita&kuuroja ilm. vielä ku ei tajunnu mennä pakoon.
"

-----------

Vappua 1994 edeltävänä päivänä olimme illalla vetämässä ns. pillurallia (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa munarallia?) naapurikaupungissa Annen kanssa. Anne ajoi, minä en ollut vielä täyttänyt 18 v. Olimme virittäneet vanhat, puiset stereokaiuttimet automankkaan kiinni, soivat etupenkkien alla lattialla. C-kasetilta kuuntelimme ajaessamme äänittämiämme biisejä. Tapani Ripatin "Tri Patin Partyline" ja etenkin saman radiokanavan Alex Niemisen "Dance Mob" olivat erittäin suuri osa omaa nuoruuttamme, kuuntelen "Dance Mob" -biisejä edelleen. Jossain vaiheessa iltaa kyytiimme eksyi aiempi luokkalaisemme -poika, jonka pikkusisko kiusasi minua ala-asteella.

Koulukiusaamiseni alkoi erilaisuudestani jo ekalla luokalla, jonka jälkeen vaihdoin koulua muuttomme vuoksi. Jouduin hyvin nopeasti sekä ikäisteni että opettajienkin silmätikuksi. Jostain syystä pojat (joiden kanssa viihdyin aina hyvin) sen aloittivat saaden jostain päähänsä, että minulla oli "rutto", joka tarttuu jos tulen liian lähelle. Niinpä minua siis juostiin karkuun huutaen "Rutto!!!!". Luokkalaiseni pojan pikkusisko sattui kerran paikalle ollessani kaverini pihalla. Hän kysyi, onko minulla rutto, kun kaikki väittävät niin. En muista, mitä siihen vastasin.

Tuona päivänä, ennen vappuaattoa 1994, olimme kuitenkin kaikki sulassa sovussa Annen autossa tuon pojan kanssa, jonka pikkusiskoa niin mietitytti, onko minulla jokin tarttuva tauti vai ei :) Muistan hämärästi vieläkin sen hienon tunteen, kun tajusin, että kiusaaminen alkaa jäämään taka-alalle porukoiden kasvaessa. Siihen vaadittiin muiden osalta lisää ikävuosia ja omalta osaltani ulkonäköön panostamista sekä, ikävä kyllä, alkoholin nauttimista. Minusta tuli "osa porukkaa", ainakin hetkeksi aikaa :)

Seuraavana päivänä, 1.5.1994, kuulin kuinka äitini puhui puhelimessa iskäni äidin kanssa. Kauhistelivat jotain. Kysyin, mistä on kyse, ja äitini sanoi, että Formula ykkösissä oli kuollut nuori itävaltalainen, aivan hirveää. Ja että niitä kisoja kannattaa katsoa, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

En ollut koskaan ennen ollut kiinnostunut autourheilusta millään tavalla, mutta sinä päivänä katsoin Imolan kisan. Ayrton Senna kuoli. Järkytyin pahasti nähdessäni hänen kolarinsa livenä ja minusta (sekä Annesta, joka myös oli kisan katsonut) tuli kertaheitolla formulahullu moneksi vuodeksi. Tapasin Miconkin yhteisen kiinnostuksemme kautta. Tai kai sitä voi kutsua jonkinlaiseksi hulluudeksi jo. Seinäni oli F1 -julisteita täynnä.

Tämä seuraava biisi oli yksi niistä, jotka pillurallia ajaessamme tuolloin Annen autossa soi; minun hienoista, ikivanhoista hifikaiuttimistani auton lattialla :)

https://youtu.be/wuz6phomahM