"RAKAS PÄIVÄKIRJA.
MINÄ OLEN VIIKKO SITTEN TÄYTTÄNYT 8 VUOTTA, EIKÄ MINULLA OLE SENKUMMEMPI OLO KUIN 7:MÄN VUOTIAANAKAAN.

NO HEI!"

-----------

Kirjoitin ensimmäiseen päiväkirjaani merkintöjä ala-aste- ja yläasteikäisenä. Parhaiten on jäänyt mieleen sivu, jota siinä ei enää ole -liekö repeytynyt ajan kuluessa pois. Siinä iskän sisko, kummitätini, kirjoitti kuinka oli ollut lapsenvahtina minulle, ja oli päässyt kokeilemaan uutta, hienoa kauko-ohjattavaa leluautoani. Se oli musta urheiluauto, kuin Ritari Ässän Kitt, ja se toimi paristoilla. Piti ajettaessa omanlaistansa surinaa, jonka muistan vieläkin.

Olen ainoa lapsi ja ehkä sisarusten puutetta korvaamaan minulla oli todella paljon leluja. Harmittaa, että niistä ei enää ole jäljellä yhtään. Oli säkkikaupalla barbeja, pikkuautoja, dinosaurusfiguureita. Niillä leikimme 3 vuotta nuoremman naapurinpojan kanssa monesti meillä. Hän sanoi pikkusiskolleen, että me lähdetään nyt pelihalliin, sinne ei pääse noin nuoret lapset. Otti mukaan kassillisen omia lelujaan, mm. He-Man -figuureita ja pikkuautoja, kasasimme kaikki peräkammarimme lattialle ja vain mielikuvitus oli leikeissä rajana :)

Noihin aikoihin kuvioihin astui sitten myös Suuri Jumala, Commodore 64. Sen parissa vietimme kumpikin koko lapsuutemme ja nuoruutemme, minkä leikeiltämme ehdimme. Välissä kävimme muiden naapuruston lasten kanssa tutkimassa autiotaloa, lähistöllä ollutta suoaluetta ja leikimme kirkkistä, purkkista, peiliä ja muita silloin niin suosittuja leikkejä. Naapurin lapsillakin oli pelikone, Vic jotakin. Suosituin peli siinä oli Ninja. Pelasimme vuorotellen joko meidän kotonamme tai naapurien.

Pelaan edelleen, päivittäin. Liian paljon. Sekä kännykällä että läppärillä.